Kaaos ahdistaa ja vie voimat; kohti minimalismisuutta

Meillä on todella pieni talo. Alakerta on ainostaan asuttavassa kunnossa, joten asumisneliömme koostuu keittiöstä, olohuoneesta, makuuhuoneesta sekä eteisestä. Toki löytyy myös tuollainen pikkueteinen, vessa ja kylppäri saunoineen. Yläkerta on myös olemassa, mutta siellä on vain pieni aula remontoitu ehkä 80-luvulla sekä ullakkohuone johon saisi rakennettua yhden huoneen.

Tälläinen pieni rintamamiestalo siis kyseessä. Tämä on mieheni talo ja muutin tänne hieman yli vuosi sitten. Asuinneliöitä ei oikeasti ole (tai varsinkaan säilytystilaa) juuri enempää kuin omassa kerrostaloasunnossani. Eli minkään ison perheen kodiksi tämä ei sopisi, mutta kahdelle ihmiselle ihan okei..

Vaikka muutostani on aikaa yli vuosi on täällä edelleen kauhea kaaos. Se johtuu osittain siitä että viime kesänä remontoimme olohuoneen ja makuuhuoneen niin, ettemme edes asuneet täällä sinä aikana. Kaikki revittiin siis kokonaan auki. Eteinen on edelleen kesken, ja esimerkiksi ykäkertaamme menee ainoastaan tikkaat.

Mä olen niin täynnä tätä sekasortoa ja se vie oikeasti voimat. Haluaisin siistin ja viihtyisän kodin, en tälläistä bunkkeria. Voitte kuvitella siis paljonko minulla on talokuume, että voisimme yhdessä mieheni kanssa ostaa hieman isomman kodin meille. Sekin auttaisi, että saisimme eteisen valmiiksi ja sinne hieman säilytystilaa kuten vaatekaappi.

Kuva keskeneräisestä eteisestämme. Kaikkea roinaa löytyy, ja se sullotaan tähän kohtaan ettei ole tiellä mutta kuitenkaan emme jaksa tikkaita pitkin viedä ylös.. 

Tämä eteisprojekti siis aloitettiin viime kesänä ja edelleen se on tuossa kunnossa. Omissa haaveissani on, että eteisen jälkeen yläkerta remontoitaisiin asumiskelvolliseksi sillä se helpottaisi arkea heti ja tekisi asumisesta mukavampaa sekä käytännöllisempää. En voi kuitenkaan asiaan juuri vaikuttaa sillä talo ei ole minun nimissäni vaan mies kustantaa ja päättää kaiken siihe liittyvän.. Yläkerrassa meillä on myös pakastin, eli jos tarvitset jotain sieltä niin tikkaita pitkin vain. Lisäksi meillä ei ole mitään tilaa pyykinkuivatustelineelle tai imurille vaan ne ovat keskellä olohuonettamme. Todella mahtavaa ja sisustuksellista! 

Vihaan myös sisääntuloamme sillä esimerkiksi kengille ei ole minkäänlaista tilaa vaan suoraa ahdasta käytävää koko eteinen.

Olen suunnitellut niin, että kun jatkamme remontointia niin seuraavat asiat ovat ehdottomia:

- imurille säilytyspaikka

- vaatekaappi jonne saa takit roikkumaan + ylimääräiset kengät !!

- kun yläkerta remontoidaan voisi esimerkiksi makuuhuoneemme siirtyä sinne ja alas yhdestä huoneesta tehdä jonkinlaisen kodinhoitohuoneen jossa voisi esimerkiksi kuivattaa vaatteet ja säilyttää tavaraa nätisti. 

Makuuhuoneemme nurkassa on ollut tällainen jätesäkki ehkä puoli vuotta. Siellä on vaatteita ja kissat ovat niitä käyneet sieltä repimässä pois.

Eli tämä elämä meidän talossa on kaukana niiden idyllisten sisustusblogien kuvista joita netissä pyörii päivittäin. Tämä on yhtä kaaosta ja vaikuttaa mielialaan. Asiaa ei auta se, että mieheni ei ole kovin siisti vaan asiat jäävät sinne minne hän ne laskee. Saan olla aika ajoin muistuttamassa että tyhjää leipäpussia ei jätetä pöydälle makaamaan. Olen myös itse nuorempana ollut aika huoleton siisteyden suhteen, mutta nyt olen päättänyt tsempata ja pitää sellaisen siistin talon joka päivä. Niin, että osaa ylläpitää sitä siisteyttä eikä anna kaaoksen muodostua ja vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain. 

Uutta taloa ei ole mahdollisuus ostaa vuosiin, joten näillä mennään mitä on. Ainakin tiedän mitä en tulevalta taloltani kaipaa. 

Oli oikeasti pieni shokki muuttaa aikanaan tänne, toisen taloon joka on täysin hänenlaisensa. Toisen tavarat ja käyttäytymismallit, tuntui että ei voinut koskea mihinkään tai tehdä mitään koska olen 'toisen kotona'. Kotiutuminen on siis oikeasti ollut hankalaa, mutta nykyään kyllä pidän tätä kotinani. Esimerkiksi siivoaminen on hankalaa koska en tiedä mikä on tarpeellinen ja mikä tarpeetonta. Pelottaa myös siirrellä toisen tavaroita, koska sitten kun ne ovat omasta mielestä siististi niin toinen ei löydä yhtään mitään kun etsii.

Päätin, että vaikka talo ei ole täydellinen eikä remontti varmaan kuukausiin vielä valmis niin teen voittavani asian suhteen. Aloitan taas itsestäni (ainoa ihminen johon voin vaikuttaa) ja alan siivota omia roiniani. Vihaan tavarapaljoutta ja olen kiinnostunut minimalismista. Oikeastaan minusta tuntuukin että noudatan elämässäni minimalismia, vihaan ylimääräistä roinaa eikä minulla ole ongelmia heittää pois tarpeetonta tavaraa. En kerää mitään enkä osta esimerkiksi uusia sisustusjuttuja vaan yritän ostaa vain tarpeeseen ja elää niillä mitä on jo kertynyt. Jos ostan uutta niin yritän päästä vanhasta eroon joko myymällä tai antamalla pois. Roskiin en kuitenkaan yleensä heitä sillä pyrin olemaan ekologinen.

Kaappeihin on kuitenkin kertynyt vuosien varrella tavaraa ja nyt päätin että tämän vuoden puolella ryhdistäydyn ja alan karsimaan tavaraa pois. Mitä enemmän niin sen parempi.

En ymmärrä ihmisiä jotka hamstraavat kaikkea ympärilleen. Kuten keräävät jotain astiasarjoja, eri sesonkeihin on eri sisustustavarat ja muutenkin ostavat kaikkea kaunista joka silmää miellyttää. En ole ikinä ollut sellainen. 

Ainoa pahe joka minulla on on vaatteet. En ostele enää vaatteita, mutta aikanaan ostin aivan liikaa. Juuri sellaisia jotka eivät ole minua yhtään ja jää sitten kaappiin käyttämättömänä. En halua edes miettiä paljonko olen heittänyt rahaa hukkaan sen vuoksi. Kai se oli sellaista nuoruuden kokeilua ja intoa kun itse tienasi omat rahansa ja sai päättää niiden käytöstä.

Nykyään ostelen todella harvoin mitään. Mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi blokata pois sellaisia vaatteita joita en tarvitse/en käytä. Olen kyllä välillä vienyt tavaraa kirpputorille ja saanut ihan hyvin rahaakin. En vain ole saanut vietyä tarpeeksi vaatteita että pääsisi niistä eroon.

Ehkä ongelmani on se, että olen hinnoitellut aina hinnat liian korkeiksi. Minua harmittaa se rahamäärä jonka olen niihin laittanut, vaikka nimenomaan pitäisi hinnoitella tarpeeksi alhaisella hinnalla jotta niistä pääsee vihdoin eroon. Uskon, että oppirahat on maksettu ja nyt on toimittava. On ymmärrettävä etten tule ikinä saamaan niitä rahoja takaisin jotka ovat vaatteisiin mennyt.

Tänne pitäisi kaikki vaatteet mahtua.

Mutta nykyään minulla on toinen vaatekaappi makuuhuoneen nurkassa. 

Melkeinpä kaikki tarpeeton hengaa siis kaapissa, ja tarpeellinen tuossa laminaattikasan päällä. Nyt on aika ryhdistäytyä. Haluan vaatevarastoni minimaalisen pieneksi ja vain kaappiin kaiken tarpeellisen. Haastavinta tässä on pohtia, että kuinka se vaatekaappi kannattaisi rakentaa.

Aionkin heti tällä viikolla käydä vaatteet läpi ja tunteettomasti ottaa tarpeettomat pois, hinnoitella ja viedä läheiselle kirpputorille. Hinnat laitan niin matalaksi että varmasti menevät, sillä takaisin en niitä enää tuo! Nyt on muutoksen aika.

 

Käytän nykyään sitä paitsi todella vähän mitään kunnon vaatetta. Kotona hengaan jossain rennoissa vaatteissa, töissä meillä on työvaatteet joten en työmatkallekaan jaksa pukea mitään erikoista. Ainoa johon panostan on kouluvaatteet, mutta sielläkin menen aika rennolla otteella rentoja vaatteita käyttäen. Sitten on vielä urheiluvaatteet erikseen. Viihteellä en käy joten mitään juhlavaatteita minulla ei juuri ole. Kaikki koostuu siis lähinnä koulussa käytettävistä vaatteista sekä urheiluun sopivista vaatteista. Sivusilmällä pitää pohtia jo mahdollisen työelämän vaatetusta, mutta toisaalta siellä menee samat vaatteet kuin koulussakin (ellei ole työvaatteita). 

Projektin myötä toivon että saan kaappeihin tilaa, hieman taskurahaa ja eroon kaaoksesta & materiasta. Tuleva raha on vain plussaa; jos ei muuten mene niin annan vaikka ilmaiseksi.

Pääsette käymään läpi kanssani vielä tätä projektia, sillä varmasti päivittelen kuulumisia asian saralta uudelleen.