Ongelmakohtani kropassa on aina ollut maha ja jenkkikset. Siis sellainen paikka josta pidän vähiten. Aina. Kyllä kropassani on muitakin paikkoja joista en pidä, kuten sisäreidet ja allit. Olen kuitenkin huomannut että reidet ja kädet ovat alkaneet menemään parempaan suuntaan.
Olen kuitenkin pyrkinyt, että treenaamiseni ei ole ulkonäkökeskeistä vaan koko homma lähtee siitä että haluan lähteä treenaamaan koska se tuo hyvän olon. Itseasiassa nyt ollaan hyvässä pisteessä tämän treenihalun kanssa - olen onnistunut sen jostain kaivamaan esiin, ja tärkeintä on että tällä kertaa minusta tuntuu että se on pysyvää.
Toki toivon, että myös kroppani muuttuu hieman treenaamisen myötä mutta en halua että se on minun tavoite tai syy treenaamiselle. Tavoite ja halu treenata on täysin eri, kuin se että näyttäisin hyvälle. Kropan muutos on treenaamisen sivutuote, sellainen positiivinen plussa. Olen sitä mieltä, että treenimotivaattorina hyvännäköinen kroppa ei ole sellainen motivaationlähde että se kantaisi pitkälle. Itse etsin sellaisia rahkeita käsiini että saisin pidettyä liikunnan osana elämääni koko loppuelämäni.
Myönnän että minussa on hieman sitä vikaa, että 'kaikkinythetitänne'. Toisinaan mietin teenkö kaikki oikein kun tuloksia ei tule, kunnes joudun muistuttamaan itselleni että suuria tuloksia ei voi tulla näin pienessä ajassa. Olen vasta alkutekijöissä - mutta silti valtavan hyvässä tilanteessa koska olen löytänyt ilon ja motivaation treenaamiseen - tästä on hyvä jatkaa! Pitää vaan muistaa, että kroppaan tulevat muutokset ovat pitkän ajan tuotoksia. Se on tärkeintä, että olen pysyvästi muuttanut elämäntapani ja se on avain mahdollisuuteni saada asioita muuttumaan ajan saatossa myös itsessäni.
Syksy meni aika laiskasti, saatoin käydä salilla 1-2 kertaa viikossa. Ruokavalio tosin pysyi melko puhtaana ja hyvänä. Innostuin myös lenkkeilemisestä uudelleen (hölkkä) vaikka koiran kanssa joka päivä tuleekin ulkoilutua.
Nyt vasta viimeisen kuukauden olen käynyt salilla todella aktiivisesti vanhaan verrattuna ja antanut treeneissä itsestäni paljon. Katsotaan mitä alkaa tapahtumaan. Odotan myös kevään aurinkoisia kelejä jolloin alan ottamaan enemmän aerobisia treenejä mukaan elämääni.
Tässä hieman kuvatodistetta minun pömpöösistä. Eihän tuossa ole kuin pari viikkoa eroa kuvien välillä - mutta tuntuu vaan että ei tapahdu mitään. Hieman sellainen epätoivoinen olo, että tulenko ikinä pääsemään tuosta vatsaläskistä eroon. Toisaalta pakkohan se on - on se jo kummasti pienentynyt esimerkiksi siitä mitä se oli viime kesänä. Aion myös nyt kokeilla kokonaan herkuttoman vaikutusta itseeni ja kehooni. Ainakin olen huomannut että treenimotivaationi pysyy paremmin yllä ja mielialani virkeänä.
Kuva Joululta
Sivuprofiilissa voisin ehkä havaita hieman muutosta. Vaa'an lukemat eivät juuri ole muuttuneet siitä kuin projektin aloitin, mutta luotan siihen että valokuvat kertoo kehityksestä enemmän ja siihen, että lihasten kasvaessa ei vaakakaan voi kiloja paljon tiputtaa.
Mutta painotan että olen tyytyväinen omaan edistymiseeni, sillä treenaaminen ei ole minulle pakkopullaa vaan huomaan kaipaavani lenkille tai salille. Muuten oloni on pahantuulinen ja levoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen saamistani kommenteista, mutta pidetäänhän sisältö asiallisena! :)