Minulle oli itseasiassa vajaan 5 vuoden ajan oma ponikin. Ei ratsu, mutta sellainen operaatio jota kehitin eteenpäin. Tämä oli aikaa jolloin kävin myös ratsastustunneilla, vuokrasin toisten hevosia sekä autoin ystäviäni heidän hevosiensa liikuttamisessa. Jouduin kuitenkin valitettavasti myymään ponini oman elämäntilanteeni vuoksi, johon vaikutti suuresti vanhempieni ero. Nyt myöhemmin onneksi tiedän, että poni pääsi ehdottoman hyvään kotiin.
Sen jälkeen oikeastaan koko harrastus jäi. Kaikki muuttui, eikä ollut enää mitään harrastuspaikkaa missä harrastaa. 18-vuotiaana elämässäni oli myös niin paljon kaikkea muuta, etten oikeastaan ehtinyt hevosia haikailemaan. Se oli sitä aikaa, jolloin en oikeastaan harrastanut mitään ja lihoinkin todella paljon. Onneksi se on mennyttä aikaa, ja olen saanut itseni taas kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Liikunnan ilo on palannut. Nuoruudessani en oikeastaan harrastanut liikuntaa juuri muussa muodossa kuin hevosia liikuttaen/tallilla hengaten. Harrastin hevosia yli 10 vuotta.
Oikeastaan olen nyt jälkeenkin päin yrittänyt etsiä paikkaa missä harrastustani voisin jatkaa. Pari olenkin löytänyt, mutta ne ovat valitettavasti olleet itselleni huonoja paikkoja. Tästä tulenkin oikeastaan aiheeseen, josta aloin kirjoittamaan. Olen viimeiset pari vuotta etsinyt mukavaa paikkaa, jossa voisin harrastaa perusheppailua; mutta sellaista ei vain ole löytänyt. Nyt pohdin, että onko hevosharrastukseni tullut tien päähän koska en jaksa enää. Jotenkin tajuan, että se ei ole tällä hetkellä realistinen haave eikä tule tapahtumaan. Satutan vain mieleni aina uudelleen ja uudelleen. Olen jopa pohtinut ratsastustavaroideni myymistä, koska mitäs ne tuolla nurkissa pyörii käyttämättä. Vihaan ylimääräistä roinaa, mille ei ole mitään käyttöä. Mutta pelkään kuitenkin katuvani sitä, jos kuitenkin löydän hyvän paikan jossa harrastaa.
Olen 3 paikkaa käynyt läpi viimeisen kahden vuoden aikana. Ensimmäisessä lopetin, koska meidän arvot eivät omistajan kanssa käyneet lainkaan yksiin. Hän halusi että hevoset ratsastetaan väkisin sahaamalla muotoon - mihin minä en taas ryhdy laisinkaan. Toisessa paikassa lopetin, koska hevosta ei ollut lainkaan koulutettu vaikka oli vanha - juoksi vain mahdollisimman lujaa kenttää ympäri. Tämä oli omistajalle ihan ok, "se on aina ollut tuollainen älä siitä välitä". Ja jostain kumman syystä omistaja ei itse suostunut hevosella enää laisinkaan ratsastamaan. Sellaisesta en ala maksamaan, koska se oli joka kerta sellaista taistelua ettei siitä nauti. Voi myös olla, että kyseinen hevonen oli sairas ja juoksi karkuun kipua.
Viimeisessä paikassa oikeastaan viihdyinkin. Tunsin vihdoin, että omistaja olisi täysipäinen ja järkevä. Kävinkin siellä noin 4 kuukautta, eikä minun mielestäni ongelmia ollut. Toivon toki, että minulle sanotaan päin naamaa jos olen sellainen ihminen joka ei miellytä jostain syystä. Yritin tehdä kuitenkin hommat paremmin kuin hyvin, mutta kiitos siitäkään ei ollut kovin kummoinen. Hevonen siirtyi sairaslomalle, ja tämän jälkeen omistajasta ei ole kuulunut mitään. Harmilloista, mutta en itse viitsi pommittaa viestiä kuin heikkopäinen jos apuani ei vaan kaivata. Tarjosin omistajalle hoitoapua hevosen sairasloman ajaksikin, koska minulle ratsastaminen ei ole tärkein asia hevostelussa. Hän vastasi viestiini, mutta ei kuitenkaan vastannut mitään tähän asiaan. No just. Ja tämä viesti oli häneltä viimeinen. Hevosen sairaslomasta on aikaa nyt kuukausi eikä hänestä ole kuulunut sen kummemmin mitään.
Nyt olen sitten kahden vaiheilla, että jatkanko uuden paikan etsimistä vai en. Asun pienellä paikkakunnalla, joten lähipaikat ovat taidettu jo koluta läpi. Ihanne matka olisi noin 20km/suunta, sen pidemmälle ei ole oikein enää järkeä lähteä. Liikuttamisesta/vuokraamisesta en myös opiskelijabudjetilla pysty maksamaan hurjia summia, joten työnteko pitäisi olla se asia jota omistaja arvostaa. Painava syy on myös se, että en jaksa enää kiintyä hevoseen koska kuitenkin joudun siitä aikanaan luopumaan. Olen huomannut, että tässä hommassa on kasvanut jonkinlainen suojakuori ympärilleni. On myös jotenkin todella paljon hankalampaa harrastaa toisten hevosilla. Oma on aina oma. Jos esimerkiksi mielipiteenne jostain asiasta eroavat suuresti, on hankala tehdä niin kuin omistaja sanoo vaikka oma järki sanoisi jotain aivan muuta.
Olen myös pohtinut omaa aikaani; ehkä on vain todettava että ei ole aikaa tällä hetkellä. Kun olen päivät koulussa, 2-3 vuoroa viikossa töissä niin vapaa-aikaa ei oikeasti jää paljon, kun ottaa huomioon että myös kotona pitää tehdä koulujuttuja. Aikaa kuitenkin tallihommissa siirtymineen menisi noin 4 tuntia. Lisäksi tästä syystä minulle ei jäisi aikaa harrastaa liikuntaa muissa muodoissa; en ehtisi salille enkä hölkkäämään. Elämä on valintoja, ja tällä hetkellä valintani taitaa valitettavasti olla se, että hevostelu jää ulkopuolelle elämästäni. En vain ehdi, ei ole paikkaa enkä ole varma jaksanko edes. Jatkuvat vastoinkäymiset ovat jotenkin vieneet oman kiinnostuksen. Ehkä haluan vihdoin keskittyä niihin harrastuksiin, joissa kehittymisessä minulla on oma päätäntävalta & vastuu eikä minua riepotella olosuhteiden mukaan miten sattuu. Jos haluan lähteä salille - lähden jne., kun taas hevostelun ajankohtaa et saa määrittää itsellesi sopivaksi.
Tämä on rankka päätös, koska tämä harrastus on ollut minulle aina rakkain. Olen ollut kateellinen niille ihmisille, jotka rakastavat jotain harrastusta mitä saavat tehdä 24/7 jos vain haluavat. Esimerkiksi juoksu, kuntosali jnejne. Itseäni ei ole aikaisemmin kiinnostanut mikään muu, kuin tämä ratsastus jonka toteuttaminen ei sitten olekaan ollut niin helppoa. Toisaalta toivoisin, että löydän samanlaisen palon ja intohimon johonkin muuhun harrastukseen. Sellaista on kyllä todella hankala löytää, koska sydän haikailee aina hevosia. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen pikku hiljaa aina enemmän ja enemmän tykästynyt salitreeniin sekä luonnossa hölkkäämiseen. Ehkä alan keskittyä näihin - jolloin toivottavasti tämä unohdettu harrastus häipyy mielestäni pikkuhiljaa. Hevostelu on vielä sellainen harrastus mitä on kovin vaikea toteuttaa. Se vie aikaa ja rahaa, ja esimerkiksi tallille lähteminen on todella paljon hankalampaa kuin salille lähteminen. Salille lähdetään silloin kun itselle sopii ja on sellainen fiilis, kun taas hevostelussa mennään hevosen ja omistajan ehdoilla. Salireissusta selviän myös yleensä 2 tunnissa, kun taas hevosteluun menee aikaa puolet enemmän.
Ja se ei välttämättä tarkoita sitä, että jos lopetan harrastuksen nyt ettenkö voisi sitä enää ikinä aloittaa uudelleen. Aika näyttää.
Näihin tunnelmiin osittain haikein mielin. Vaikka periaatteessa mikään ei muutu mihinkään, koska en ole vuosiin säännöllisesti harrastanut hevosia koska nämä "diilit" ovat aina kaatuneet parin kuukauden jälkeen johonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen saamistani kommenteista, mutta pidetäänhän sisältö asiallisena! :)