sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ihana vapaapäivä

Uskoin vielä eilen, että minulla on tänään työpäivä. Olin kuitenkin tulkinnut työvuorolistaa väärin, joten mikä ihana yllätys kun työkaveri kävi asiasta huikkaamassa: Vihdoin ensimmäinen vapaapäivä noin kolmen viikon jälkeen!

Tosiaan arkipäivät olen koulussa melko pitkälti. Jaksot vaihtelee todella paljon, välillä on todella raskasta mutta välillä saattaa olla vai 4 päivää viikossa koulua. Tämä jakso on kyllä ollut yllättävän rankka ja on saanut todella tehdä kurssien eteen töitä jotta saa ne suoritettua kunnialla läpi. Kun tähän yhdistää vielä 2-3 työvuoroa/viikko (pääasiassa viikonloppuisin mutta välillä myös arki-iltaisin) niin vapaa-aika on toisinaan melko vähällä. Ja silloin se vähäinenkin aika menee kotona koulutehtävien kanssa taistelemiseen, koiran ulkoiluttamiseen, omaan liikkumiseen sekä nukkumiseen. Eli sellaista 'olen tässä nyt vain enkä tee mitään' -hengailuun ei juuri jää aikaa.

Tämä vapaapäivä tuli siis hyvinkin tarpeeseen. Vaikka olen aika suorittaja ihminen ja kaipaan tekemistä sekä projekteja, niin on todella tärkeää ottaa myös itselleen aikaa ja vain olla. Mutta en varmasti osaisi olla kotona 24/7 esimerkiksi työttömänä tekemättä mitään. Valehtelematta viimiset 5 vuotta olen koko ajan elänyt sellaista arkea että opiskelen ja käyn töissä. Olen oppinut, että olen persoona joka kaipaa koko ajan jotain 'järkevää' ja hyödyllistä aktiviteettia. En osaa vain olla ja laiskotella. Vaikka sekin olisi oikeasti tärkeä taito oppia, koska jatkuva suorittaminenkaan ei ole hyvästä.

Tämä asia konkretisoituu niin, että nyt kun on koko päivä täysin vapaata niin osittain ahdistun siitä, että ei ole mitään suunnitelmia. Kun ei ole pakko mennä minnekkään tai pakko tehdä yhtään mitään, niin en osaa rauhoittua ja nauttia tästä vapaasta. Hermoilen vain, että mitä tässä nyt kannattaisi tehdä ja lopulta en saa aikaiseksi yhtään mitään. Parempi olisi siis vain suoraan rentoutua, nauttia vapaasta ja olla hyvällä omalla tunnolla tekemättä oikeastaan mitään. Turhaan siitä olisi stressiä ottaa, ja yritänkin opetella tavasta pois.


Aionkin näyttää koko päivän tältä - räjähtäneeltä. Jotenkin huvituttaa, että julkaisen tänne blogiin tälläisiä apinanpylly kuvia ihan hyvällä fiiliksellä. Tuntuu, että blogimaailmassa on tärkeää näyttää aina huolitellulta ja hyvältä, vaikka todellisuus on ihan toista. Epäilen, että meistä ei kukaan aamuisin herää kovin hehkeänä. Minä en aianakaan. Arvostan sitä, että ihmiset toisivat esiin oman aitoutensa.

Vihaan esittää jotain mitä en ole. Vihaan pinnallisuutta. En ymmärrä ihmisiä joiden tarvitsee laittautua 2 tuntia ennen kuin kehtaa lähteä minnekkään. Ja pyrin siihen, että vapaapäivinä en meikkaa. Tekee todella hyvää iholle sekä mielellekin. Olen kyllä arkisinkin laiska meikkaamaan, haluan olla luonnollinen joten arkimeikkiin menee aikaa noin 5 minuuttia. Vihaan pakkelikerrosta. Joten aion mukisematta julkaista tämän kuvan missä olen juuri herännyt, hiukset pörröisenä ja kauheat silmäpussit 10 tunnin yöunista huolimatta. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät oman ainutlaatuisuutensa ja lakkaisivat miettimästä koko ajan miltä näyttää tai mitä muut ihmiset ajattelevat. Me olemme kaikki inhimillisiä epätäydellisiä olentoja omine virheineen ja ongelmineen.


Yön aikana oli satanut ensilumi. Toivon paljon, että se jäisi maahan mutta jotenkin epäilen. Maisema olisi paljon kauniimpi ja valoisuus olisi ehdottoman hyvä asia. Syksy oli hienoa aikaa lokakuun loppuun asti kun oli kauniita aurinkoisia päiviä. Kun kuukausi vaihtui marraskuuhun alkoi totaalinen pimeys. Kelloja siirrettiin niin pimeää tulee todella aikaisin. Myös sateet alkoivat marraskuussa ja oikeastaan koko kuukauden on satanut ainaki täällä päin Suomea. Olen jotenkin niin kyllästynyt tähän, että talvi olisi tervetullut jo. Hieman lunta ja pakkasta joku -10 astetta olisi hyvä, niin että lumi ei sulaisi mutta olisi vielä inhimillisen lämmintä.



Aamun aloitin juomalla aamukahvin rauhallisesti ja selailemalla Fitfashionin blogeja.  On oikeasti ihan mahtavaa aloittaa aamu niin, että ei ole kiire minnekkään. Aamuisin aamukahvit menevät aika juoksukahveiksi ja muutenkin arkiaamut ovat yhtä sähläämistä minulla.

Tänään ajattelin, että lähdetään koiraherran kanssa tarpomaan lumiseen metsään. Martti rakastaa vapaana olemista sekä lunta ylitse kaiken. Ajattelin laittaa musiikit soimaan ja ottaa pari hölkkäaskelta fiiliksen mukaan. Illalla ajattelin mennä salille vetämään jonku tappotreenin keskittyen käsiin, vatsaan sekä selkään.

Jos illalla on vielä sellainen olo, että ylimääräiseen om energiaa niin voisin siivota hieman tätä taloa sekä lukea tuleviin kokeisiin.



Hyvää sunnuntaita! Mitä teillä on mielessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen saamistani kommenteista, mutta pidetäänhän sisältö asiallisena! :)