Ihan utopistista ajatella, että nyt on joulukuu. En ole pysynyt yhtään ajan perässä, vaan tuntuu että mieleni elää vieläkin loka-marraskuuta. En voi ymmärtää, että parin viikon päästä on jo Joulu.
Olen monena vuotena jo huudellut lähipiirilleni, kuinka olen kadottanut oman joulufiiliksen kokonaan. Onhan se fakta, että kun aikuistuu niin joulufiilis muuttaa muotoaan eikä sitä odota enää samalla tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. Olen pohtinut äitini kanssa johtuuko synkistelymme siitä, että olemme molemmat töissä kaupan alalla. Kun päivät katsot ihmisten häsläämistä Joulun suhteen, niin kotona ei jaksaisi tikkuakaan laittaa ristiin enää asian eteen. Uskon, että siinä on perääkin. Joulufiilis olisi varmasti myös aivan eri luokkaa jos itselläni olisi lapsia. Jotenkin se lapsen ilo tuo minulle hyvän fiiliksen!
Tämä on kuitenkin ensimmäinen vuosi viimeiseen 7 vuoteen kun en ole Jouluna töissä, vaan lähdemme mieheni perheen kanssa Lappiin. Uskon, että se parantaa omaa joulufiilistä suurestikin, että tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa. On lisäksi aivan ihanaa saada valkoinen Joulu! <3 Täällä Satakunnassa ei lunta ole paljon näkynyt. En edes tiedä missä vaiheessa olen alkanut pitämään talvesta ja lumesta, koska muistan kuinka teini-iässä kirosin koko talven alimpaan h*lvettiin. Jännä kuinka ihminen vaan muuttuu vuosien aikana. Minusta on surullista, että joudumme tottumaan täällä alempana Suomessa lumettomiin Jouluihin.
Olen tässä parina viime päivänä tehnyt taas pienen tutkimusmatkan itseeni, pohtinut mitä Joululta odotan ja kuinka voisin saavuttaa sellaisen olotilan jota itse voisin kutsua jouluiloksi. Haluan ehdottomasti takaisin sen taianomaisen joulufiiliksen mikä lapsenakin oli. Haluan, että Joulun tuleminen ei ole minulle enää ihan sama pakollinen paha tai vain kalenterin tuoma velvollisuus. Haluan oikeasti hyvän joulumielen ja sellaisen tunnetilan, että voin nauttia Joulusta koko sydämestäni. Entiedä missä vaiheessa sen olotilan aikanaan hukkasin, siinä vaiheessa kun tajusin ettei joulupukkia ole olemassa?
Ei vaan, muistan että lapsuuden Jouluni olivat iloisia, onnellisia ja rakkaudellisia. Koko perhe oli kasassa ja kaikki oli hyvin. Tuntui, että kaikki muuttui kuitenkin minun ollessa 11-vuotias, jolloin velipuoleni muutti omilleen 300km päähän kotoamme. Hän ei enää tullutkaan käymään edes joka vuosi, vaan nautti nyt itsenäisyydestään. Äitini on ollut aina masentunut, mutta uskon tämän puhkaisseen hänen elämässään jonkinlaisen kriisin jonka seurauksena myös vanhempieni parisuhde koki kovia kolhuja joiden tuomat jäljet johtivat lopulta eroon. Joulumme kuitenkin muuttui veljen pois muuttamisen myötä, ja myös Joulusta tuli perhejuhlan sijaan enemmänkin mahdollisuus kitata kaljaa. Tämä on siis aikaa, jolloin vanhempani muutenkin alkoivat juomaan enemmän.. Muistan Jouluja jolloin äitini oli ihan lärvät, eikä se ollut kivaa katseltavaa vaikka itse olinkin sitten jo 15-vuotias suunnilleen kun pahimmat Joulut olivat ajankohtaisia. Minusta se juominen ei vaan kuulu Jouluun tai muutenkaan ylenpalttinen kännääminen onnelliseen ja vastuuntuntoiseen perhe-elämään.
Tämä on minulle edelleen tosi hankala ja arka aihe. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut tiedostamasn vasta nyt asian vakavuuden. Sen, että millaisia asioita olen joutunut jo nuorena kokemaan ja millaisessa elinympäristössä elämään. Jotenkin sitä piti silloin normaalina ja on vasta nyt aikuisena tajunnut ettei se touhu ollutkaan ihan sellaista mitä joka perheessä tapahtuu. Jotenkin nyt olen vasta alkanut ymmärtämään kuinka nämä kaikki kokemani asiat ovat vaikuttaneet minuun ja muokanneet minusta sellaisen persoonan kuin olen. Toisaalta osaan nykyään ottaa ilon irti pienistäkin asioista, joka taas osittain johtuu varmasti siitä ettei elämäni ole aina ollut kovin hohdokasta.
Voisin sanoa, että vanhempien eron myötä Joulut vain pahenivat. Enää ei ollut edes sitä pientä perhettä jonka kanssa viettää aikaa, vaan kaikki se kulissi oli rikkoutunut ja poissa. Muistan Joulun ollessani 17-vuotias, jolloin kirjaimellisesti itkin itseni uneen 10 aikaan illalla. Halusin vaan nukahtaa ja nukkua kivuttomasti Jouluaaton ohi. Tuntui tuskalliselta olla yksin, kun muut viettivät onnellista aikaa perheensä kanssa. Äitini oli silloin uuden miehensä kanssa laivalla ja isäni vietti Joulua uuden naisystävänsä kanssa jonne minä en tuntenut kuuluvani. Silloinen poikaystäväni kävi silloin nopeasti luonani, mutta oli kiire takaisin perheen luo ryyppäämään..
Nyt myöhemmin ymmärrän, että tämä jos jokin on vienyt oman joulufiilikseni. Vihasin Joulua, pelkäsin sitä. Pelkäsin sen tuomia negatiivisia tunteita ja arkoihin asioihin liittyviä ajatuksia - jotka minun piti vuosi toisensa jälkeen käydä läpi. Myöhemmät Joulut vietin aina äitini miehen luona, koska en kestänyt sitä yksinäisyyttä. Pääasia oli, että sai vaan itsensä tungettua jonnekin. Olin kuitenkin katkera ja vihainen elämälle monta vuotta.
Nyt vasta olen pikku hiljaa alkanut nauttimaan Jouluista. Suurin syy on varmasti se kun löysin mieheni. On lohduttavaa tietää, että enää minun ei tarvitse viettää Joulua ainakaan yksin vaan vierellä on minulle rakas ihminen - vietimme sitten Joulua missä vaan. Muistan kun viime Jouluna olimme mieheni vanhempien luona käymässä, ja se oli oikeasti paras Joulu pitkään aikaan. Se kokonaisen perheen tuntu oli jotenkin sanoinkuvaamatonta. Se yhteenkuuluvuus, nauru, ilo ja rakkaus. Aito välittämisen tunne. Se, että minutkin otettiin mukaan heidän Jouluun ilman ennakkoluuloja, vaikka olinkin uusi ihminen heidän elämässään. Tunsin olevani täysin tervetullut ja jopa kuuluvani jotenkin porukkaan. Muistan kun mieheni pikkuveli sai joululahjaksi Afrikantähden ja pelasimme hänen kanssaan sitä. Se on asia joka on jäänyt mieleeni ainutlaatuisena hetkenä; tämä on niitä asioita joista itse olen lapsuudessani jäänut paitsi. Kuinka iloinen ja onnellinen olinkaan tästä Joulusta, kun taas miehelleni se oli täysin normaalia eikä hän pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Koska hänen elämään se on aina kuulunutkin. Great, tuli tippa linssiin kun kirjoitin tätä..
Ja uskon, että nyt on aika unohtaa menneet ja keskittyä tulevaisuuden Jouluihin. Suunta ei ole kuin ylöspäin! Myös omat vanhempani ovat muuttuneet suuresti ja päässyt kriisivaiheestaan yli - vaikka eronneet siis ovatkin. Heidän kanssaan on siis vielä toiveita paremmasta Joulusta, vaikka yhdessä sitä emme kokonaisena perheenä ikinä tulekaan viettämään enää. Minulla on kuitenkin ympärilläni erittäin hienoja ihmisiä joiden kanssa voin tulvaisuudessa Joulut viettää. Tiedän myös millaisen Joulun haluan aikanaan tarjota omille lapsilleni. He eivät joudu kokemaan ikinä mitään sellaista, mitä minä olen joutunut näkemään. Olen ymmärtänyt kuinka tärkeää on onnellinen ja kokonainen perhe, jossa välitetään aidosti toinen toisistaan ja vedetään yhtä köyttä.
Erään blogikirjoituksen lukiessani tänään aamulla, olen ymmärtänyt että joulufiilistä en löydä muualta kuin oman sydämeni kautta. Itse minun on se ongittava esiin tavalla tai toisella, ja sen aion tehdäkin. On aika päästää irti menneisyyden taakasta ja keskittyä nykyhetkeen.
Jouluilo lähtee omasta mielestä, siitä pienestä taianomaisesta tunteesta. Aidosta välittämisestä sekä rakkaudesta. Sen ei tarvitse olla suurta ja materialistista, vaan on ymmärrettävä kuinka hyvin asiat elämässäni ovat juuri näin. En kaipaa mitään lisää vaan voin olla onnelinen juuri nyt, juuri näin. Jouluna aion keskittyä minulle rakkaisiin ihmisiin. Aion nauraa, iloita ja nauttia. Aion saada hyvän tunteen antamisen ilosta, siitä että voin ilahduttaa toista pienelläkin teolla. Joulun ei tarvitse olla niin materiaalista ja rahakasta, se voi olla hymy kaupan kassajonossa yksinäiselle vanhukselle tai lämmin glögihetki ystävän kanssa. Juju on nauttia niistä pienistä Joulun tuomista iloista, siitä sen tuomasta tunnelmasta ja rakkauden tunteista, ajasta jonka saa viettää perheen kanssa. Minä en ainakaan jaksa olla enää synkkä ja katkera, vaan enemmänkin haluan jakaa iloa ympärilleni. Jos voin parantaa toisen päivää, niin sen varmasti teen!
Ja arvatkaa mitä aion tehdä juuri nyt? Laittaa pari kynttilää palamaan ja kuunnella joululauluja. Tämä ei todellakaan ole lainkaan minua, mutta tästä lähtien on! Uskon, että joulumieltä voit luoda itsellesi pienillä teoilla. Jo pieni joulukoriste tai hyvä joulutorttu ja kuppi glögiä tuo tunnelmaa kummasti enemmän! Nautitaanhan ja iloitaan siitä, mitä elämämme on tiellemme kusksnnut?
Minulle Joulu ei ole enää mörkö, vaan ajanviettoa minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Rakkaudella. <3
PS. Teille jotka vietätte yksinäistä Joulua niin hurjasti tsemppiä! <3 Tiedän kuinka raskasta se voi olla, ja vinkkinä on oikeastaan minulta antaa vain se, että tehkää sellaisia asioita joista nautitte ja jotka ovat teille tärkeitä. Oli se sitten hyvä ruoka, television katsominen tai salilla painojen paukuttelu. Tehkää Joulusta juuri omannäköisenne, vaikka joudutte sen vapaaehtoisesti tai pakosti yksin viettämäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen saamistani kommenteista, mutta pidetäänhän sisältö asiallisena! :)