Onko pakko tunkea itsensä mukaan jokaiseen projektiin?

Ononon, ja vielä kerran ON! Näköjään.

Olen jo pitkän aikaa kiikkunut kahden vaiheilla sen suhteen, että lähdenkö mukaan yhteen yrityskehitys projektiin koulussa. Projekti on mielenkiintoinen ja tarjoaa 'ylimääräisiä' opintopisteitä, joka taas hyvässä lykyssä tarkoittaa sitä että valmistun hieman aikaisemmin tai että saan 'laiskotella' kun muut luokkalaiset hommaavat niitä opintopisteitä aikanaan viimeisenä vuotena. Ei kumpikaan kuulosta huonolta vaihtoehdolta. Jos saan opinnot siihen pisteeseen, että kolmanneksi vuodeksi jää vain vähän opintoja niin voisin jo silloin kuvitella tekeväni insinöörityötä ja näin ollen valmistua aikaisemmin. Ei kuulosta lainkaan hassummalta.

Kyllä mä silti välillä mietin, että onko pakko nenänsä tunkea joka paikkaan kun toisinaan näillä vanhoilla systeemeilläkin meinaa loppua aika kesken. Tämä nyt kuitenkin meinaa sitä, että keväästä tulee vähintään yhtä hektinen kuin syksystä, mutta aikanaan se sitten palkitaan! Uskoisin ainakin niin. Nautin kyllä siitä että saan olla mukana erilaisissa projekteissa, pää sekoaisi jos elämä olisi jatkuvaa kotona istumista. Kaipaan sitä menoa jota sitten voin taas tasapainottaa kotona oleskelulla.

Jännän tästä tekee sen, että ei ole lainkaan hajua mitä tuleman pitää. Tämä on koulussamme ensimmäinen kerta kun tälläinen asia järjestetään - se voi olla siis hyvä asia tai täysin fiasko. Mietin ensin, että pitäisikö vasta toisena vuotena suunnitella tätä projektia - mutta sen jatkuvuudesta ei ole kuitenkaan takuita, koska se varmasti riippuu siitä kuinka tämä ensimmäinen projekti menee. Pääsen siis ensimmäisten joukkoon kokeilemaan tätä hommaa kuinka se toimii, ja näin ollen ainutkertaisen tilaisuuden selviytyä opinnoistani nopeammin. Olisi oikeasti tosi hyvä juttu valmistua aikataulua nopeammin. Olen käsittänyt, että opiskelijat eivät ole oikein innostuneet tästä projektista ja on ollut hankalaa saada lähtijöitä mukaan. Pelottaako muitakin uudet asiat, onko kiinnostus nollassa ja halutaan vain selvitä pakollisista opinnoista vai mikä mättää? Ehkä kaikilla ei ole sitä tietynlaista hulluutta heittäytyä erilaisiin tilanteisiin.

En yhtään tiedä kuinka työläs juttu tästä tulee, eli saako opintopisteet tienattua helpolla vai joutuuko oikeasti tekemään töitä kuin hullu. No, kaikki otetaan avoimin mielin vastaan ja haastan itseni mielellään - itsensä voittaminen on parasta. Uskon, että tämä on mielenkiintoisempaa kuin kurssilla istuminen. Luokkalaisistamme ei ole tainnut kuin pari ihmistä innostua minun lisäkseni, mutta kuitenkin täysin eri projektista johon itse ilmoittauduin. Tuntuu, että kaikki on hirveän negatiivisia kaiken 'ylimääräisen' suhteen. Toisinaan tuntuu, että olen itse liian innokas ottamaan vastaan haasteita ja lähtemään mukaan erilaisiin projekteihin.

Nautin kuitenkin siitä tekemisen meiningistä, siitä että saan tuntea olevani osa joukkoa. Että tehdään hyvällä tiimihengellä projekti valmiiksi. Toivon siis hyvää ryhmähenkeä ja että ryhmäämme tulee hienoja persoonia ja pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin. Etenkin tälläiset projektit kasvattavat ihmistä suuresti, itselleni tekee ainakin hyvää se että pääsen hyppäämään tuntemattomien ihmisten 'matkaan' ja astumaan toisinaan ulos mukavuusalueelta. Sosiaalisten suhteiden ylläpito ja kehittäminen on oikeasti todella tärkeää. Itse olen ollut aikoinaan hyvinkin ujo ja rajoittuvainen, ettei tälläiset ylimääräiset projektit tuntemattomien ihmisten kanssa olisi tullut kuuloonkaan. Jotenkin sitä on kasvanut ihmisenä ja oppinut tuntemaan/hyväksymään itsensä. Olen myös päässyt ulos kuorestani eikä uusien ihmisten kohtaaminen ole enää niin kamalaa vaan olen oikeastaan melko sosiaalinen nykyään.

Sosialistumiseen on varmasti vaikuttanut kassatyöskentely jossa kohtaan koko ajan uusia ihmisiä. Olen myös ymmärtänyt, ettei minulla ole mitään pelättävää/hävettävää vaan voin ihan hyvin jutella siinä missä muutkin ja olla oma itseni. Aikanaan koulukiusaaminen jätti minulle ne arvet, että en halunnut/osannut/pystynyt kommunikoimaan rennosti ilman paniikkikohtauksia - koska pelkäsin että minut teilataan. Kun koko yläaste ajan sinulle nauretaan ja haukutaan teit mitä vain - olit hiljaa tai puhuit niin kyllä siinä oikeasti menee itseluottamus täysin. Ei oikein tiennyt miten pitäisi olla jotta minut hyväksytään, koska olinpa miten vain niin minua ei hyväksytty. Tulee siinä nuorelle tytölle sellainen olo, että varmasti minussa pitää olla jotain vikaa kun näin kohdellaan. Paljon olen joutunut töitä tekemään näiden vuosien jälkeen, mutta uskon että olen saavuttanut nyt ihan hyvän pisteen sen kanssa. Se on tärkeintä että tiedän itse olevani ihan hyvä tyyppi - silloin muiden kommenteilla ei ole niin väliä. Koen olevani henkisesti hyvin vahva, loukkaukset eivät oikeastaan enää satu koska olen niitä koko ikäni kuunnellut. Se riittää että tiedän itse kuka olen ja millainen olen - että pidän itse itsestäni.

Olen vaan lähiaikoina ymmärtänyt, että elämään ei tule mitään muutosta jos et ole valmis muuttamaan käyttäytymismallejasi. Olisin voinut itsekin feidata tämän projektin koska pelkään minäkin uusia ja tuntemattomia tilanteita. En kuitenkaan halunnut tehdä sitä, koska tälläiset uudet ja erilaiset asiat elämässäsi on juuri niitä asioita jotka voivat tuoda sellaisia asioita eteesi, mitä et olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Muutos ei tapahdu vanhoja kaavoja toistamalla.

Mitään ei siis tapahdu jos et uskalla tehdä asioita erilaisesti. Niin kauan kun pidät kiinni vanhoista toimintamalleista - luultavasti mikään ei tule muuttumaan. Jos uskallat hakea muutoksia ja hypätä toisinaan tuntemattomaan, saatat aikanaan huomata ettei se ollut huono asia vaan on tuonut elämääsi paljon hyvää ja kasvattanut sinua valtavasti ihmisenä. Uskalla kokeilla ja elää, meillä jokaisella on mahdollisuus vaikka minkälaisiin hienoihin asioihin kunhan vain uskallamme.

Suurin haasteemme elämämme aikana olemme me itse. Me itse rajoitamme omilla ajatuksillamme sitä mihin meistä on ja mihin ei, mitä voimme tehdä ja mitä ei. Ennakkoluulot asioita kohtaan lähtee omista ajatuksistamme, kun päästämme niistä irti voimme alkaa toteuttamaan avoimin mielin itseämme ja omaa elämäämme. Muutos ja uudet asiat eivät aina siis ole huono asia, vaan voi tuoda elämäämme paljon hyvää. 

Elämä on seikkailu, ja itse haluan ainakin kääntää jokaisen sivun mitä sillä on tarjottavaa. En pelkää virheitä tai negatiivisia asioita, sillä olen niitäkin paljon elämäni aikana tehnyt ja kokenut. Tärkeintä on ottaa niistä oppia. Kun huomaa, että joku tie ei toimi on otettava takapakkia ja etsittävä uusi polku. Tärkeintä on ettei ikinä lakkaa yrittämästä tai etsimästä sitä omaa reittiään - oli se kuinka ruohottunut tahansa. Uskon että omaa sydäntä seuraamalla - eli tekemällä niitä asioita mistä nauttii, pääsee jo aika pitkälle elämässään. Kaikkien asioiden ei todellakaan tarvitse olla suuria, vaan niiden tarvitsee olla juuri sinunlaisiasi. Niiden avulla saavutat tyytyväisyyden omaa elämääsi kohtaan. Eikö ihmisen perustavoite ole olla onnellinen? Silti harva on valmis tekemään itse töitä sen eteen - vaan olettaa muiden tuovan sen onnen. Se on väärin. Älä seuraa toisten määräämiä polkuja, vaan uskalla etsiä ne ihan itse. Uskon, että se on palkitsevaa. Älä odota, että kohtalo tuo eteesi asioita - voit etsiä niitä myös ihan itse - juuri tästä hetkestä lähtien.

Olen päättänyt lopettaa vihdoin tekosyyt sille, etten voi tehdä jotain. Mietin tätä projektia oikeasti jo kuukausi sitten, mutta keksin vain kasan tekosyitä ja meinasin siksi olla ilmoittautumatta.

En viitsi koska muutkaan kaverit eivät mene. No mutta pärjään varmasti ilman niitä tuttuja ja turvallisia kavereitakin, on hyväkin juttu toisinaan seistä omillaan ja tutustua uusiin ihmisiin.

En voi osallistua projektiin koska koulu ja työnteko kärsii. No ei varmana kärsi, kun et anna kärsiä. Projektitapaamiset saadaan varmasti järjestettyä kouluajan ulkopuolella ja tuskin toteutamme sitä 24/7 koska muillakin tiimiläisillä on varmasti oma elämä - ehdin siis tekemään töitäkin.

Ei mulla riitä aika.. Mutta silti aina kotona tuhahtelen kun ei ole mitään tekemistä.. 

Ei musta ole siihen.. Ja miksei ole!? Minustahan on kaikkeen mihin haluan - kaikki lähtee oman asenteen muuttumisella. Mähän meinaan voin ja pystyn. 

Olen niin huono, että en voi osallistua koska en osaa mitään. No en ole sen huonompi kuin muutkaan, ja meillä on tiimi - eli minun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin vaan saan apua ja neuvontaa. Teemme yhdessä, eikä kukaan oleta että meillä on ratkaisu kaikkeen jo valmiiksi. 

Jos en kuitenkaan halua.. Hyvä tekosyy, jos en haluaisi niin en edes miettisi asiaa. Olen kuitenkin ihminen joka nauttii projektityöskentelystä ja tekemisen meiningistä.

Se, että uskoo itse itseensä on jo aika kova sana! Olen koko nuoruuden pitänyt itseäni huonompana kuin muut, ja olen siihen niin kyllästynyt että en enää jaksa.

Olen hyvä tyyppi.

Osaan hienoja asioita ja kehityn koko ajan lisää.

Minussa ei ole mitään vikaa.

Minussa on paljo potentiaalia kunhan päästän sen luovuuden ulos itsestäni ja lopetan itseni ja tekemisteni rajoittamisen.

Tämä on se päivä, jolloin lopetan itseni vähättelyn. Amen.

Nyt avoimin mielin katsotaan mitä tämä projekti tuo eteeni, mutta kaikesta varmasti selvitään. Uskon, että kyky lähteä mukaan uusiin asioihin poikii aikanaan mahtavia tilaisuuksia elämässä. Se että uskaltaa repäistä ja astua tuntemattomaan. Jos ei muuta niin ainakin hienoja kokemuksia. Aika näyttää, kuinka hektinen ja kiireinen minun keväästäni tulee. Tärkeintä on kuitenkin nauttia siitä mitä tekee.