Mulla on tapa, josta on päästävä pikimmiten eroon koska tajusin, että ongelma vaikuttaa negatiivisesti itseeni, elämääni sekä liikunnalliseen kehittymiseeni sekä terveellisen ruokavalion ylläpitämiseen.
Tämä ongelma on ollut minulla jo kauan - ehkä koko elämäni. En ole ikinä ollut mikään sellainen tyyppi, että otanpa pari herkkua ja laitan loput kaappiin odottelemaan parempaa päivää. Jos kyseessä on siis lempiherkkuni.
Tämä paha elämässäni on suklaa. Nyt joku voisi tokaista tähän väliin, että kyllä välillä pitää saada herkutella ja se on ihan ok. Niin se onkin, ja tekisin mielelläni itse myös niin. Tässä on kuitenkin kyse siitä, että pystyn olemaan ilman suklaata mutta kun vihdoin annan itselleni luvan herkutella lähtee touhu aivan lapasesta. Voisikohan verrata juopon viinanhimoon, kun olet kuivilla niin olet kuivilla - kun maistat pisarankin on se menoa eikä loppua näy.
Meinasin ensin kirjoittaa, että tämä on varmasti seuraus niiltä ajoista kun ahmin ja oksensin. Aloin kuitenkin miettimään, että suklaa on ollut jo elämässäni paha asia ennen tätä aikakautta. Jo nuorempana ahmin ihan käsittämättömiä määriä, eikä tuntunut missään.
En tiedä onko tämä toimintatapa jotenkin jäännyt päälle alitajuntaani niin, että en osaa muuta käyttäytymismallia. Joo, onhan suklaa hyvää muttei todellakaan tarvitse vetää itseään ähkyyn, niin että on oikein paha olo. Söin suklaata tiistaina - 300g pussi meni ehkä vartissa eikä tuntunut missään, eilen söin melkein litran jäätelöä koska teki mieli. En edes syönyt missään ahmimistarkoituksessa, mutta kyllä puolen tunnin päästä tästä mieliteosta tuli niin huono olo että oli pakko oksentaa. Hyi!! Se ei siis ole enää mitään herkuttelua, vaan pakkomielteistä suuhun lappaamista vaikkei maistu enää edes hyvälle.
Aloin tässä miettimään, ettei tässä hommassa ole mitään järkeä. En siis yleensä oksenna, mutta syön kuitenkin sen verran ettei kaappiin jää mitään ja että tulee hieman huono olo. Tämä huono olo vaikuttaa olotilaani tietenkin, mutta myös pariin seuraavaan päivään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sekä liikkumisen että henkinen ilo katoaa kun on taas epäonnistunut olo. Miksen taaskaan oppinut ja toiminut toisen käyttäytymismallin mukaan? Sitten pyörin vihassa ja itsesäälissä pari päivää kunnes huono, turvonnut ja jaksamaton olo lähtee pois terveellisen ruokavalion tieltä - jolloin taas voin kuvitella alkaa tekeväni jotain. Sitten vedän suklaaöverit n. 1-2 viikon päästä uudelleen ja oravanpyörä jatkuu.
Nyt päätin eilen, että tässä ei ole mitään järkeä. Saa luvan loppua! Aina toitotetaan, että ei ole tervettä kieltää itseltään jotain kokonaan koska mieliteot tulee suuremmiksi ja myös ahmimissairaudet ovat mahdollisia. Syteen tai saveen - ei tässä enää enempää pohjalle voida mennä.
Koska en ole vuosien varrella löytänyt sanaa kohtuus niin yritetään olla sitten kokonaan ilman. Miksi tunkisin naamaani jotain mikä vaikuttaa omaan elämääni negatiivisesti ja aiheuttaa pahaa mieltä (hetken hyvän olon jälkeen..). En tarvitse suklaata elämiseen, tiedän pärjääväni paremmin ilman.
En tiedä kuinka pitkä projekti tämä on, mutta nyt alkuun olen jonkin aikaa ilman. Jos menee hyvin niin jatkan samaa mallia, tai jonkin ajan päästä yritän uudelleen ottaa härkää sarvista ja opetella kohtuuden kunhan olen ensin unohtanut nollatoleranssin avulla tämän toimintatavan. Aika näyttää. Jos elämänlaatu paranee ilman suklaata huomattavasti niin voi olla, että pysyn myös kaidalla tiellä.
Elämässäni ei mikään muu asia aiheuta tälläisiä neuroottista olotilaa kuin suklaa. Se on ihan fakta, että se on kuin huume. Nyt on tärkeää oppia nauttimaan omasta hyvästä olosta, oppia ettei jokaiselle mieliteolle tarvitse antaa periksi, oppia uudenlaisia toimintatapoja ja herkutella uusin mutta terveellisin keinoin.
Tämä on minun uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2016, katsotaan kuinka käy. :) Tiedän, että päätös on omaksi parhaakseni ja tulen kehittymään sen avulla paljon kun ruokamorkkiksiin ei mene enää turhaa aikaa.
Kuulen myös mielelläni teidän samankaltaisista ongelmistanne lisää! Onko teillä jotain ruokaan liittyviä ongelmia jotka vaikuttavat elämäänne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen saamistani kommenteista, mutta pidetäänhän sisältö asiallisena! :)