Joulukuu on myös ollut siitä kenkkumainen, että en ole tainnut keretä käymään salilla kuin kerran. Sen sijaan olen innostunut hölkkäämisestä, joskaan sitäkään en ole saanut harrastettua niin usein kuin toivoisin. Tässä onkin hyvä tsemppihaaste itselleni ensi vuodeksi; ei tarvitse löytyä kuin tunti ylimääräistä aikaa niin ehtii jo ravaamaan jonkinlaisen lenkin / tekemään salilla treenin. Toisinaan on ollut myös omaa laiskuutta mukana pelissä, sillä on ollut öitä jolloin olen mennyt nukkumaan noin klo 00.00 koulujuttujen vuoksi ja uni ei minulla tule yleensä heti(yleensä puhun kunnon yöunien puolesta!! valvominen jättää heti jälkensä ja olo on kuin olis baarissa rämpinyt pari viime päivää..) ja herännyt esimerkiksi seuraavana aamuna 05.00-05.30 lukemaan kokeeseen ja sitten lähtenyt kouluun. Hullun hommaa siis. Olen siis hyvällä omalla tunnolla skipannut treenit/juoksun, koska tiedän ettei se kulje väsyneenä kovinkaan hyvin. Tämä on ehkä sitä armeliaisuutta itseensä kohtaan, sillä en voi pakottaa itseäni salille/lenkille koska se halu pitää lähteä itsestään että oikeasti haluaa lähteä. Kun näin on, niin sitten ollaan oikealla reitillä. Ja suurimmaksi osaksi minulla onkin sellainen olo, että nyt haluan lähteä mutta toisinaan kaikki ylimääräinen aika vain hukkuu kiireen keskelle.
Annan kuitenkin itselleni anteeksi tämän hektisyyden, sillä tämä elämäntilanne vain on tälläistä tällä hetkellä. Olen kuitenkin selvinnyt siitä ehdottoman hyvin. Olen käynyt koulussa joka tunnilla enkä ole lintsaillut, kaikista viime jakson kursseista tuli arvosanaksi 4 tai 5, olen tehnyt töitä koulun ohella niin paljon ettei minun tarvitse nostaa opintotukia (tai siis en voi nostaa) ja saanut pidettyä vielä omat ruokatottumukset ja liikunnankin suhteellisen tasapainossa. En voi vaatia itseltäni täydellisyyttä, koska olen mielestäni edennyt todella hyvin itseni kanssa. Sanotaanko, että tällä kertaa tuntuu että pääkoppa on pysynyt elämäntapamuutoksen perässä eikä ole tullut hötkyiltä turhan äkkiä suuntaan jos toiseenkaan! Tällä kertaa on sellainen olo, että tästä oikeasti tulee jotain. Olen oikeasti saanut liikunnan pysyvästi elämääni, KAIPAAN LIIKUNTAA ja etenkin nautin siitä! Ei tässä siis asiat suinkaan voi niin huonosti olla vaikka lenkkipoluille ei ihan joka päivä ehdikään?
Vannoutunut ikuinen heppatyttö92 ajatteli jopa laittaa ratsastustarvikkeensa myyntiin ja lopettaa haaveilun siitä elämäntilanteesta jolloin se sallisi taas hevoset elämääni. Olen ajatellut että elämä on tässä ja nyt, en voi haaveilla koko elämääni jostain mikä ei välttämättä tapahdu ikinä vaan on alettava elää nyt. Nyt on alettava keskittymään sellaisiin asioihin joita pystyn tekemään oman elämäni resurssien rajoissa ja josta nautin. Niinpä aion nyt oikeasti keskittyä juoksukunnon kehittämiseen + salitreeniin. En jaksa enää haaveilla asioista, jotka luultavasti ei ikinä tapahdu. Ottaa paljon "luonnon päälle" elää tulevaisuudessa jossain hötöhötömaailmassa. Nyt realistisuutta kehiin niin heti on mieli parempi ja voi ns. jättää turhan taakan harteiltaan pois - keskittyä niihin kivoihin asioihin jotka on mahdollisia. :) Tämäkin on oikeasti iso juttu jonka olen henkisesti saavuttanut. En ole ennen ajatellut tätä asiaa tältä kantilta, mutta nyt tämä päätös tuntuu järkevältä. Siltä, että niin sen kuuluukin mennä!
Tiedättekö mulla on pitkästä aikaa jotenkin todella hyvä fiilis! Tai siis on mulla aina sellainen iloinen ja onnellinen, mutta nyt olen jotenkin todella tyytyväinen siihen mitä olen saavuttanut itseni kanssa! En ole pitkään aikaan ollut näin "tasapainossa", tuntuu että olen löytänyt itseni aivan uudella tavalla. Voisiko tätä sanoa osittain vaikka että olen kasvanut aikuiseksi? Jotenkin ymmärtänyt täysin, että kannan itse vastuun itsestäni ja elämästäni. En voi ruikuttaa asioita toisille, koska ne kaikki asiat ovat yleensä sellaisia jotka voin ainoastaan itse muuttaa. Joko konkreettisella teolla tai asennemuutoksella!
Jouluksi me lähdetään perheen kesken Lappiin, reissu hieman jännittää mutta kai siitä hengissä selvitään. Hiihtämään tuskin lähden (meillä on viha-rakkaussuhde.. :D ei vaan, oikeasti en omista edes suksia) mutta lenkkeilyä ajatttelin sielläkin harrastaa. Kun nämä Joulun "pakolliset pahat" ovat ohi, aion vihdoin ottaa aikaa itselleni ja lakata stressaamasta kaikesta. Ajankäyttöön minun on ehdottomasti satsattava lisää, joka jakso koulussa ei voi mennä niin että ensimmäisen kuukauden olen tekemättä mitään kouluasioiden suhteen ja juoksentelen pisin mettiä, ja sitten toinen kuukausi olen nenä kiinni kirjassa koska en ole aikaisemmin tehnyt mitään - enkä kerkeä harrastamaan omia asioitani. Katsotaan kuin ämmän käy. :D
Mutta niihin kuviin.. Innostuin oikein höpöttämään kunnolla.. :D Kuvat on otettu tosiaan tänään aamulla ja lisään loppuun pari kuvaa jotka ovat otettu aikaisemmin.
Meitsi habailee. :D
Tässä vielä jotain vanhoja kuvia.. Nämä kuvat on marraskuulta!
Selkeästi huomaa, että mun ongelmakohdat on nimenomaan keskivartalo: maha ja jenkkikset! Lisäksi sisäreidet ja allit ovat ärsyttäviä. Olen kuvitellut, etten tule pääsemään niistä ikinä eroon mutta huomaan kuitenkin kuvia vertailemalla että muutosta on oikeasti tapahtunut! Että ei tässä kai ole suunta kuin parempaan! Tärkeintä on, että liikunta ja ruokavalio lähtee tällä hetkellä sydämestä eikä siksi että on pakko - koska haluan laihtua - ja koska olen läski. Vaan siksi, että välitän kropastani ja mielialastani. Tiedän, että voin niin paljon paremmin kun noudatan terveellisiä elämäntapoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen saamistani kommenteista, mutta pidetäänhän sisältö asiallisena! :)