torstai 10. joulukuuta 2015

Liikkeelle lähtemisen hankaluus

Terveiset lenkiltä ! Hyvältä sellaiselta, ai että mikä fiilis !! :) 



Olen kuitenkin tänään miettinyt sitä, että minun on todella hankala ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä sinne ulos. SÄÄNNÖLLISESTI. Tai päivittäin käyn kyllä koiran kanssa lenkillä; mutta siitä ei voi luistaa vaan se on velvollisuus. Koiran ulkoilutus ei kuitenkaan ole missään mielessä sama asia kuin se, että pääsee oikeasti painamaan kunnolla! 

Miksen muista sohvalla rötvätessä, että kuinka paljon virtaa saa ulkoa ja mielen pirteäksi. Jotenkin sitä vaan laiskistuu ja veltostuu kun ei tee mitään, ja sitten se jää ns. päälle. Olen myös maailman parhain antamaan itselleni tekosyitä, ei kerkeä koska pitää tehdä kouluhommia tai että olen nyt niin väsynyt ettei kannata lähteä. Ja p*skat. Aina kannattaa lähteä liikkumaan (ellei oikeasti ole aivan rättipoikkiväsynyt - lepokin on toki tärkeää) ja heittää ne tekosyyt nurkkaan, ellei ole oikeasti jotain pätevää syytä olla lähtemättä. Aina löytyy edes puoli tuntia ylimääräistä aikaa itselle, uskoisin. Kuinka helpolla se aika hurahtaa johonkin turhaan, esimerkiksi tietokoneella istumiseen? Niinpä. Käytetään sekin aika hyväksi.


Mun liikunta on usein ollut sellaista, että tykkään käydä mutta en saa sitä säännölliseksi osaksi elämääni sitten millään. Olen säännöllisen epäsäännöllinen liikkuja, mutta parannusta ollaan pikku hiljaa tehty aina enemmän ja enemmän. Tämä liikkuminen ei siis todellakaan ole eniten fyysistä taistelua vaan enemmänkin henkistä! Todella hankala siis ylläpitää sitä omaa aktiivisuuttaan, vaikka lenkiltä tultaessa olo on mitä mahtavin. En käsitä miksi mieli ei muista sitä sitten parin päivän päästä kuinka kivaa hommaa se oikeasti on. Se lähteminen on aina niin hankalaa, ja sitten taas huomaan että oho olen luistanut lenkkeilystä taas viikon.. Aina sama taistelu saada itsensä sinne lenkkipolulle, vaikka siellä juoksen mielelläni kuin pieni gaselli.. :D 

Miksi mieli on tälläinen? Onko teillä samaa? Helpottuuko tämä kun lenkkeilystä tekee rutiinin eikä anna itselleen vaihtoehtoja?!

No oli miten oli, jatkan itseni kanssa kamppailua ja pyrin saamaan itseni lenkkipolulle ilman koiraa 3 kertaa viikossa, tai vaihtoehtoisesti kuntosalille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen saamistani kommenteista, mutta pidetäänhän sisältö asiallisena! :)