Onni lähtee itsestä!

 

Nyt on luvassa ryöppy onnellisuuspohdintaa. Eilen lenkillä ollessani mietin pitkään mistä tämä elämä ja ihmisen onni oikein koostuu ja kuinka siihen tulisi suhtautua sekä miten se kannattaisi rakentaa.

En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään onnellisena ihmisenä; ja pakko todeta että nuoruuteni oli aika onnetonta aikaa. Silloin ainoa onni joka elämässäni oli taisi olla oma ponini; millään muulla ei ollut merkitystä koska kaikki oli merkityksetöntä. Vihasin itseäni, vihasin koulua ja kiusaavia luokkalaisiani - vihasin koko elämää ja olin katkera, että miksi minun tielleni ei voi tulla mitään hyvää. Nykyään tuntuu, että olen vain haamu tuosta vanhasta minästä. On aikamoinen kehitys tapahtunut 8 vuoden takaiseen.

Vihasin itseäni oikeasti koko nuoruuteni. En ymmärtänyt, miksi minun oli pitänyt syntyä näin kamalaksi olennoksi millä ei ole mitään väliä ; koska suunnilleen kaikki muutkin minua näyttivät vihaavan. Sanotaanko, että olin niin hukassa kuin ihminen voi vaan olla, eikä todellakaan ole ikävä niitä aikoja. Toisaalta olen iloinen, että olen ne ajat elänyt koska voisin melkein jopa vannoa että en olisi saavuttanut tälläistä vahvuutta ja tasapainoa jossa koen nykyään eläväni. Tuntuu, että olen henkisesti hyvin vahva eikä minua pysty horjuttamaan helpolla, kai se on se jonkinlainen suojakuori minkä on ympärilleen rakentanut. Osaan suhtautua elämään myös täysin eri tavalla, kuin suhtautuisin silloin jos olisin elänyt tasapainoisen onnellisen nuoruuden; että kaikki on saatavilla mitä vain voi toivoa. Meinaan ympärilläni on paljon sellaisia ihmisiä, ja tuntuu että he ovat eniten epätyytyväisiä elämäänsä kun on pitänyt alkaa rakentamaan omaa elämää aikuisiällä. Kai olen itse tehnyt sitä jo niin monta vuotta, että olen saavuttanut nyt jonkun tietynlaisen pisteen elämässäni. Vai onko tämä sellainen piste, mitä kaikki eivät saavuta koskaan?

Jotenkin osaa ymmärtää, kuinka hyvin sitä asiat nykyään onkaan ja nauttia pienistäkin asioista. Koen, että olen aina ollut hyvin vaatimaton - mutta tuntuu että se korostuu edelleen kun tutkailen lähipiiriäni. Aina vaaditaan ja halutaan jotain, mikään ei ole ikinä hyvin. Miksi minulla on sellainen seesteinen ja tasapainoinen olo, että minulla on kaikki mitä vaan voin ikinä tarvita? En koe, että tarvitsen mitään lisää ollakseni onnellinen - vaan koen että voin olla onnellinen juuri tässä juuri näin. Onko tämä se ihannetilanne jota muut ihmiset yrittävät metsästää? Olen miettinyt, että mistä ihmeestä olen itse tämän olotilan löytänyt koska en ole oikein tajunnut, että olen sellaista etsinytkään?

 

Monesti kuvitellaan, että täydellinen elämä = onnellisuus. Voin kertoa, että minulla se ei ainakaan ole näin. Elämäni on toisinaan yhtä katastrofia, eikä tästä saa mitenkään rakennettua mitää kiiltokuvakulissia muille. Kotimme on sotkuinen ja täysin keskeneräinen, emme halua asua tässä loppuelämäämme, olen köyhä opiskelija ja tulevaisuuden suunnitelmat on täysin auki - valmistunko aikanaan työttömäksi vai löydänkö ehkä hyvän työpaikan. Kukaan ei tiedä - mutta ei sillä ole väliä. Elän tätä hetkeä ja olen onnellinen, vaikka ympärilläni olisi millainen kaaos tahansa. Mitä väliä? Millään muulla ei ole juuri väliä kuin tällä hetkellä. Monesti ihmiset kuvittelevat ja rakentavat elämäänsä niin, että ovat sitten onnellisia kun kaikki on saavutettu ja niin sanotusti rakennettu valmiiksi. Ei osata olla onnellisia ennen kun on se täydellinen aviopuoliso, uusi talo, lapsi, koira ja farmari auto. Unohdamme kokonaan nauttia matkasta kun stressaamme liikaa päämäärää. Fakta on kuitenkin se, että elämä on aina keskeneräistä. Ja luultavasti elämämme ei rakennu niiden asioiden mukaan kuinka me sen suunnittelemme, vaan siitä tulee täysin erilainen. Vaikka tulevaisuuden suunnitelmat ovat tärkeitä, että saa rakennettua elämäänsä edes jotenkin oikeaan suuntaan, niin on minusta myös tärkeää osata elää hetkessä ilman tarkkaa suunnitelmaa - katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Nauttia tästä matkasta jonka kuljemme sinne kulkiessamme. Nautitaan niistä asioita, joita löydämme matkanvarrelta.

Itse en jotenkaan uskaltaisi edes olla onnellinen vasta sitten, kun kaikki on saavutettu. Tiedättekö miksi? Olen kokenut elämässäni niin paljon negatiivia ja pahoja asioita, että ymmärrän sen elämän realiteetin että mikään ei ole pysyvää vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Vaikka saamme kotimme valmiiksi, vakituisen työpaikan, ihania lapsia ja muutenkin mahtavan elämän. Kun olemme vihdoin haalineet ympärillemme kaiken jota vain voisimme toivoa - elämä ei pysy muuttumattomana saadessamme tämän kaiken. Tulee aika jolloin joudumme jollakin tapaa yksi kerrallaan luopumaan kaikesta siitä. Lapset eivät pysy pieninä, työpaikat vaihtuvat ja ehkä joudumme jopa kouluttautumaan uudelleen, joudumme luopumaan läheisistä ihmisistä vuosien saatossa joko vanhuuden, sairauden tai onnettomuuksien vuoksi. Elämässä voi tapahtua kaikenlaista pahaa, joka muuttaa elämän täysin häränpyllyä päin; tulee avioeroja ja uusia kumppaneita. Pointti on se, että emme voi suunnitella kuinka elämämme elän. Elämämme ei ole muuttumatonta, vaan se muuttuu koko ajan ja me muutumme sen mukana. Se on kohtalon käsissä sekä osittain muiden ihmisten, joiden kanssa yritämme elämäämme rakentaa.

En uskaltaisi siis olla onnellinen sitten vasta kun kaikki on saavutettu. Kyllä minäkin haluan oman kodin, lapsia ja hyvän työpaikan. Ne ovat kuitenkin kaikki sellaisia asioita, jotka voidaan ottaa minulta pois. Voi olla etten tule ikinä saamaan lapsia, voi olla etten tule löytämään kuin joitakin pätkätöitä tai voi olla että meille tulee mieheni kanssa ero enkä tule ikinä saamaan hänen kanssaan yhteistä kotia tai perhettä. Entä jos en saisi rakennettua elämästäni sellaista jollaisen haluan, enkä pystyisi silloin ikinä olemaan onnellinen? Se olisi aivan kauhea ajatus; siksi haluan olla onnellinen juuri nyt - juuri näillä spekteillä joita elämä on tarjonnut tähän mennessä. On hienoa ymmärtää, että vaikka minulla ei ole elämässä kaikkea - minulle on kuitenkin annettu valtavan hienoja asioita joista voin olla onnellinen arkipäiväisessä elämässäni kaipaamatta mitään lisää juuri nyt. Kaikki on paremmin kuin hyvin, kaikki ylimääräinen mitä elämä tarjoaa on vain plussaa.

Rakastan miestäni, minulla on opiskelupaikka josta olen tyytyväinen, minulla on katto pään päällä vaikka täällä onkin kaaos ja etenkin tärkein; olen terve. Mitä muuta ihminen voisi toivoa? Mitä olisivat ne syyt, etten voisi olla tällä hetkellä onnellinen? En keksi yhtäkään. Se, että rahaa ei ole paljon tai kaikki elämässä täydellisesti muutenkaan ei ole peruste sille, etten voisi olla onnellinen. Koska minähän voin ja pystyn, kaikki vain lähtee omasta asenteesta ja ajatuksista. Eniten minua harmittaa ihmiset jotka ruikuttavat elämästään, mutta eivät ole valmiita laittamaan tikkuakaan ristiin sen eteen, että heidän elämässään jokin muuttuisi parempaan päin.

Havahduin näihin ajatuksiin täysillä vasta eilen. Mietin sitä omaa onnellisuuttani, että miksi ihmeessä osaan leijua jossakin pilvissä vaikka elämä on minulla vain ihan perusarkea päivästä toiseen. En ole tähän mennessä edes pitänyt itseäni mitenkään onnellisena ihmisenä; mutta käsitin sen vasta kun aloin miettimään lähipiiriäni ja vertaamaan heidän käyttäytymistään omaan käyttäytymiseeni. Kaikki valittavat jostain, aina on jokin huonosti, huomaan selvää epätyytyväisyyttä elämää kohtaan. Tuntuu, että onnellisia ei olla ennen kuin oikeasti tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa - vaikka lähdetään matkalle. Tajusin, että itselleni ei tule mitään onnellisuuspiikkejä esimerkiksi matkojen/materian vuoksi; vaan koen olevani perusonnellinen koko ajan. Niin siistiä! Tuntuu, että toisilla on liian isot odotukset elämän suhteen.

Olen myös miettinyt paljon syy-seuraussuhdetta sille kuinka tämä olotila on saavutettu. Olen aina pitänyt itseäni jotenkin "luovana" ihmisenä, ajattelen paljon henkisiä ja syvällisiä asioita. Sanotaanko että itseni tutkiminen kuuluu elämääni oikeastaan jokapäiväisesti. Mietin omaa käyttäytymistäni, omaa mielentilaani ja muutenkin kuinka reagoin erilaisiin asioihin ja etenkin mitä haluan elämältä. Mietin toimintatapoja kuinka voin saavuttaa niitä asioita jotka haluaisin saavuttaa, mutta ne eivät ole kuitenkaan se tärkein kriteeri elämässäni. Tärkein onnellisuudenlähteeni taitaa olla melko yksinkertainen: teen niitä asioita joista nautin. Rakastan perhettäni, rakastan harrastuksiani, pidän opiskelupaikastani ja työntekokaan ei tunnu pakkopullalta opintojen ohella. Ei ole siis mitään mistä tarvitsisi valittaa. Ei sitten niin mitään. Kodin sekaisuus tai vähäinen raha ei vaikuta onnellisuuteeni juuri mitenkään; pystyn toteuttamaan niitä asioita ihan hyvin mitä toteuttaisin muutenkin. Jos haalit elämääsi asioita joiden tekemisestä nautit, niin mikä voisi mennä vikaan?

Olen niin tyytyväinen, että pystyn olemaan vaatimattomista asioita onnellinen. Tai siis minulle ne ovat suuria asioita, mutta se että ei koko ajan vaadi elämältään lisää. Uskon myös, että omalla "jalat maassa pää pilvissä" -asenteella ja elämäntapaintiaani suhtautumisella on myös merkitystä. Jotenkin saan ihan hirveästi voimaa niinkin "vaatimattomasta" asiasta kuin luonnosta. Minun onnellisuuden lähteeni on siis saatavilla 24/7 sadan metrin päästä kotiani. Aika vaatimatonta ehkä, mutta minulle taivaallista. Minun onnellisuuteni alku ja juuri. On tärkeää tehdä elämä omanlaiseksi eikä tehdä niitä asioita, mitä toiset sinun haluaa tekevän. Pitää määrittää itse oma elämänsä.

 Koska olen niin paljon joutunut menettämään elämästäni ja kokenut negatiivisia asioita; osaan nauttia ja iloita pienistä asioista. En myöskään osa pelätä vastoinkäymisiä, koska niitä elämässäni on ollut jo niin paljon. Arjen tuomat pienet ilot ovat ne asiat jotka tekevät omasta elämästäni elämisen arvoisen. On tärkeää osata nauttia pienistä. Myös itsetutkiskelulla olen saavuttanut tilanteen, että olen hyvinkin sujut jo itseni kanssa - mitä en siis todellakaan ole aina ollut! Tähän meni vuosia aikaa saavuttaa tämä olotila; mutta tässä se nyt on.

Uskon, että ihmisillä on omalla tavallaan liian isot kuvitelmat elämästä. Ihan kuin kaiken tarvitsisi olla koko ajan jotenkin hirveän hienoa ja erilaista. Miksi? Miksi emme voi nauttia omasta tavallisesta elämästämme? Elämä tulisi rakentaa niin, että arjessasi on asioita jotka tekevät sinut päivittäin onnelliseksi. Ei hetken onnella ole juuri merkitystä, joita tarjoaa vaikka matka etelänmaihin. Minusta on tärkeämpää olla jatkuvasti onnellinen eikä vain sitten kun tapahtuu jotain mullistavaa. On surullista jos oma elämä tuntuu koko ajan huonolta ja saa pahan olon aikaiseksi.

Siispä olen tullut tulokseen, että onni lähtee itsestä. Vaikka maailma tarjoaisi sinulle kaiken mitä vain ikinä haluat; jos et ole itse onnellinen niin nämä asiat eivät tee sinua onnelliseksi. Tätä on hankala selittää, mutta lapsi, mies ymsyms. voi tuoda onnea elämääsi mutta sinun on itse osattava olla onnellinen näistä asioista aidosti - jos et ole niin se onni ei sieltä itsestäänkään tule! Asioita tarvitsee siis osata arvostaa.

Olen esimerkiksi itse nuoruudessani katsonut masentunutta äitiäni. Oli rankka kuunnella lapsena kuinka hän haluaisi kuolla eikä jaksaisi elää. Tätä oli aivan käsittämättömän rankka kuunnella; kuinka äiti haluaisi kuolla vaikka elämässä olisi kaikki hyvin? Hänellä on meidät lapset eikä pitäisi olla mitään valittamista. Silti hän menee sanomaan tuollaisia asioita lapsiensa kuullen. Masennus on kavala sairaus, mutta tämä oli nyt vain esimerkki. Se, että elämässäsi on kaikkea ei takaa että osaisit niiden vuoksi olla onnellinen. Se kaikki lähtee itsestä ja omasta asenteesta; että osaat rakentaa onnesi näiden asioiden ympärille. Onnea mikään kun ei sinulle automaattisesti tuo, vaan sinun on se löydettävä itse SISIMMÄSTÄSI.

Niinpä onkin ihan sairaan mahtavaa huomata, että sekavasta nuoruudesta huolimatta minusta on tullut keskimääräistä onnellisempi ihmisolento! En voi olla muuta kuin tyytyväinen itseeni ja omiin saavutuksiini. Takapakkia tästä ei enää mennä, vaan kehitetään omaa ajattelutapaa lisää. Osaan olla onnellinen kävellessäni koulun käytäviä vaikka ei ole tapahtunut mitään erikoista; se jos mikä on hatun nostonarvoista!

Siispä onni lähtee itsestä, omista ajatuksita ja etenkin asenteesta! Niin kauan kun kaikki on p*skaa niin se luultavasti myös on sitä. Mutta kun oppii nauttimaan pienistä asioista niin omaan elämään tulee päivä päivältä tyytyväisemmäksi. Niistä asioista tulee päästää irti joista ei nauti. Miksi edes haalisi elämäänsä sellaisia asioita, joista ei ole tyytyväinen? Miksi ei yrittäisi etsiä muutosta asioihin?

Oma arki pitäisi koostua kivoista asioista, eikä niinkään velvollisuuksista. Aina vaan parempi on jos ne pakolliset velvollisuudet ovat niitä asioita mistä nautit, koska kaikkia velvollisuuksia ei toki pääse karkuun.

Toivottavasti tekin olette onnellisia ja osaatte nauttia pienistä! 

♥ Tänään olen onnellinen pöpipää miehestäni ♥

♥ Olen onnellinen siitä, että minä ja läheisemme olemme terveitä ♥

♥ Olen onnellinen kun ulkona sataa lunta ♥

♥ Olen onnellinen kun on vapaapäivä ja saan suunnilleen vaan olla ja möllöttää ♥

♥ Olen onnellinen, että minulla on kaksi liikkuvaa jalkaa ja voin mennä ulos juoksemaan ♥

♥ Olen onnellinen että olen minä, ja elämäni on juuri tämänlaista kuin se on ♥     

"Olet niin onnellinen kuin valitset olevasi. Onni on valinta. Voisin viedä sinut maailman surkeimpiin kolkkiin ja näyttää kaksi ihmistä. Toinen on surkea ja toinen onnellinen. Miksi? Onnellisuudella ei ole mitään tekemistä olosuhteiden kanssa. Se on asennetta. Jos et ole onnellinen nykyisessä elämässäsi, voin taata, ettet tule olemaan onnellinen vaikka saisit mitä lisää. Koska haluaisit aina vähän lisää." - Rick Warren