Rakastan rauhallisia aamuja; yökukkujasta aamuvirkuksi

Joskus aikanaan pari-kolme vuotta sitten nousin aina todella pienellä valmistusajalla ennen arjen askareita. Saattoi olla että heräämisen jälkeen piti olla jo puolen tunnin päästä töissä, joten käytännössä aikaa ylimääräiseen ei todellakaan jäänyt. Tämä ei kuitenkaan sopinut itselleni lainkaan, sillä tarvitsen aikaa itselleni - aikaa sille, että saan vaan olla. Olin koko päivän hyvin ärtynyt kun aamu alkoi aina kauhealla kiireellä. Ei ole hyvä juttu, että aamusta alkaen päivä on huono. Niinpä olen tässä vuosien varrella tajunnut, että torkuttaminen ei ole sen kaiken arvoista. Enemmänkin annan painoarvoa sille, että menen tarpeeksi aikaisin nukkumaan jotta saan tarvittavan levon ja jaksan aamulla nousta aikaisin mutta pirteänä.

Ennen olin vannoutunut yökukkuja ja aamunukkuja. Tämä on alkanut hieman kääntyä päälaelleen, vaikka en olisi ikinä uskonut. Olen koko nuoruuden ollut sellainen, että piristyn iltaa kohden eikä asiaa auta se että olen aina omalla tavallaan rakastanut valvomista. Kun on pimeää, kaikki muut nukkuvat ja saat yksiksesi puuhailla mitä haluat ilman häiriötekijöitä. Onhan siinäkin oma hienoutensa edelleen, ja kun arki antaa periksi niin toisinaan sitä harrastan edelleen. Mutta toisaalta on kuitenkin huomannut, että tätä samaa voin harrastaa aamuisin. On järkyttävää kuinka paljon vaikuttaa omaan jaksamiseen tuollainen valvominen. Koko päivän vireystila on täysin erilainen ja olo on jotenkin krapulainen jopa. Millainen olo minulla siis mahtaisi olla jos baareissa juokseminen ja alkoholi kuuluisivat edelleen elämääni? Puistattaa oikein ajatus! :D

Olenkin ihmeissäni, että miten olen itseni saanut käännettä aamuihmiseksi. Suvussani isän puolella on ne aamuherääjät ja äitini puolella melkein kaikki yökukkujia. Luulin, että olen toivoton tapaus enkä tule ikinä nauttimaan aamuista. Olin kuitenkin väärässä. Uskon, että omilla valinnoilla pystyy tähänkin vaikuttamaan vaikka toista väitetään. Mitä mieltä olette? Ymmärrän kyllä, ettei täysin kokonaan mutta osittain. Sillä minäkin kyllä edelleen toisinaan iltaisin/öisin piristyn, vaikka 2 tuntia aikaisemmin olisin meinannut nukahtaa pystyyn.

Nykyään kuitenkin joudun heräämään niin aikaisin kouluun, että olen kirjaimellisesti niin rättiväsynyt iltaisin etten jaksa valvoa enää samalla tavalla. Onkohan musta tullut vanha? :D No mutta pidän ainakin tästä uudesta ominaisuudesta itsestäni. En osaa enää nukkua kovin pitkään edes silloin kun on vapaapäivä, joten kai tämä tarkoittaa että olen oikeasti saanut rytmini käännettyä? Ennen posotin vapaalla tyytyväisenä esimerkiksi 12 asti. Ei onnistu enää nykyään.

Nykyään laitankin aamuisin herätyskellon soimaan hyvissä ajoin, että saan rauhassa hoitaa aamutoimet ennen pakollisia arkisia askareita. Mieheni välillä ihmettelee, että miksi herään niin aikaisin. Minulla kun juuri aikaa ei mene itse laittautumiseen, meikkaamiseen ja pukeutumiseen yms. Haluan vain juoda aamukahvin rauhassa, syödä aamupalan ja vain olla möllöttää - miettiä maailman menoa. Aamuisin on hiljasta ja rauhallista, on jotenkin hieno tunne olla itsekseen omien ajatustensa kanssa. Aamuisin mietin kaikenlaisia hölmöjä ja syvällisiä ajatuksia.

Tänään olikin tällä viikolla ainoa aamu kun olen oikeasti saanut rauhallisesti vain olla ja funtsia elämää. Tämä siksi, että meillä on koeviikko ja olen herännyt joka aamu lukemaan kokeisiin. Aamukahvi on mennyt siis siinä samalla, kun jankkaan päähäni fysiikan laskuja tai pänttään yrityksien lainsäädäntöä. Tämä aamu oli siis aivan mahtava kun ei ollut pakko tehdä mitään - vaan sai fiiliksen mukaan tehdä mitä haluaa, ilman stressiä mistään. Siitä tulee oikeasti tosi kiukkuiseksi jos kauhea kiire aamulla lähteä eikä saa rauhassa herätä vaan koko aika kotona aamulla menee katastrofin torjumiseen ja kaaoksen selvittämiseen - taidonnäytteestä selvitä ajoissa pelipaikalle.

Olen tyytyväinen, että olen päässyt eroon myös päiväunista. En juurikaan enää nuku niitä, tosi harvoin jos olen todella väsynyt ja olo on heikko. Esimerkiksi tällä viikolla eräs päivä otin päiväunet koska olin hyvin väsynyt, eikä kokeisiin lukemisesta tullut mitään siinä olotilassa vaan oli nukuttava ennen lukuhetkeä. Olen kuitenkin huomannut, että päiväunet eivät juuri paranna olotilaani vaan saavat oloni vielä veltommaksi ja äreäksi. Siksi ennemmin jätän ne väliin ja keskityn hyviin yöuniin, jotka ovat oikeasti parantuneet kun en enää nuku päivisin (pari vuotta sitten vielä nukuin).

Rauhallista ja mukavaa aamua myös teille. :)